Lappeenrannan keskustassa sijaitseva nk. Weeran monttu on ollut vuosia epäesteettinen ja käyttökelvoton paikka, kuin avohaava keskellä kaupunkia. Nyt siihen suunnitellaan maisemointia ja kukkaniittyä. Tämä on herättänyt pahennusta, keskustan elinvoimaa kun pitäisi kuulemma kehittää jotenkin ”järkevämmin”. Pitäisi suosia ihmisiä, ei pörriäsiä
Asiaa kannattaa kuitenkin lähestyä toisesta kulmasta: miksei luonnon monimuotoisuutta kannattaisi edistää myös kaupungin sydämessä?
Saatamme ajatella, että luonto alkaa sieltä, missä asfaltti loppuu. Todellisuudessa suurin osa lappeenrantalaisista kohtaa arjessaan luontoa juuri kaupungissa: puistoissa, pihoissa, joutomailla, tienvarsilla. Lappeenrannan oma luonnon monimuotoisuusohjelma 2023–2033 sanoo sen suoraan: ”Taajamaluonto tarjoaa suurelle osalle kunnan asukkaista tärkeimmän arkielämän kosketuspinnan luonnon monimuotoisuuteen.” Siksi sitä pitää suojella ja vahvistaa myös siellä, missä ihmiset elävät.
Weeran montun kukkaniitty ei ole yksittäinen päähänpisto, vaan osa laajempaa kaupungin viherrakentamisen linjaa. Lappeenranta on sitoutunut EU:n Green City Accord -sopimukseen, jossa sitoudutaan muun muassa edistämään kaupunkiluonnon säilymistä ja vahvistamista laajentamalla ja parantamalla viheralueita sekä ennallistamalla heikentyneitä ekosysteemejä. Weeran monttu sopisi myös niittyalueverkostosuunnitelmiin. Nyt rakennetaan pala tätä verkostoa paikalle, jota ei muuten voida tällä hetkellä käyttää. Tontti ei ole kaupungin, mutta kaupunki voi silti vaikuttaa siihen, mitä siellä tapahtuu.
Ja kyllä, tästä on hyötyä myös meille ihmisille.
Luonto kaupungeissa ei ole vain viihtyisyyttä. Se on myös fyysistä ja psyykkistä terveyttä, hulevesien hallintaa, suojaa helteiltä ja puhtaampaa ilmaa. Myös Vihreiden 101 keinoa luontokadon pysäyttämiseksi kunnissa -listassa kohdassa 14 korostetaan asiaa: “Varaudutaan kaupunkiluonnon tilaa parantamalla ja sitä lisäämällä ilmastokriisin seurauksiin kuten lisääntyviin helteisiin ja kasvavaan sademäärään, huolehditaan asumisen riittävästä jäähdytyksestä, luontaisesta varjostuksesta ja suojataan rakennuksia muuttuvilta olosuhteilta.” Niitty toimii sienenä, viilentää ja sitoo vettä. Se myös tukee pölyttäjiä ja luo elinympäristöjä lukuisille lajeille, joista ekosysteemit ja lopulta myös me ihmiset olemme riippuvaisia. Tutkimukset osoittavat selvästi, että luonnon monimuotoisuus edistää myös ihmisen hyvinvointia. Luonto lievittää stressiä, parantaa mielialaa ja vahvistaa immuunijärjestelmää.
Pienikin luonnontilaisen kaltainen alue voi olla arvokas biodiversiteetin kannalta. Kaupunkitilassa on paljon käyttämätöntä potentiaalia luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi. Weeran monttu on juuri tällainen potentiaali. Sen käyttö niittynä ei varmastikaan ole lopullinen ratkaisu, mutta se on ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Lisäksi perustamiskustannus on marginaalisen pieni. Pörriäisniitty ja miellyttävämpi kaupunkikuva ei vie keneltäkään mitään pois, mutta se tuo paljon: elämää, vihreyttä, viestiä siitä, että keskusta ei ole vain kivipinta vaan elävä ympäristö.