Haluni vaikuttaa yhteisiin asioihin kumpuaa kahdesta asiasta: tulevaisuuden rakentamisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tulevaisuuden rakentamiseen liittyy ihmiskunnan olemassaolon varmistaminen, erityisesti luontokadon ja ilmastokatastrofin torjunta, mutta myös inhimillinen, tieteellinen ja teknologinen kehitys. Oikeudenmukaisuudessa minulle kyse on erityisesti siitä, että heikommassa asemassa olevat huomioidaan, niin ihmiset kuin eläimetkin. Yhteiskunta ja sen palvelut ovat olemassa ihmistä varten, ja ihminen täytyy huomioida niissä yksilönä.
Arjen ratkaisevat päätökset ansaitsevat sekä järkeä että sydäntä. Näissä vaaleissa olen tiivistänyt ajankohtaiset ajatukseni seuraavasti vaaliteemoiksi:
– Tutkittu tieto sekä empatia kuuluvat politiikkaan
– Luontokatoa vastaan niitty kerrallaan
– Lappeenrannasta kestävästi kasvava kulttuurikaupunki
– Asukkaat palveluiden ja päätöksenteon keskiöön
Tutkittu tieto sekä empatia kuuluvat politiikkaan
Hyvä päätöksenteko ei perustu yksin tutkittuun tietoon, mutta se ei voi myöskään olla yksin tunnepohjaista. Tarvitaan molempia. Koska meillä on käytössä tutkittua tietoa vaikkapa siitä, miten ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät inhimillisiä sekä taloudellisia kustannuksia, tai miten kasvihuonekaasupäästöt edistävät ilmastokatastrofia ja rapauttavat talouttamme, on selvää, ettei päätöksiä tule tehdä mututuntumalla.
Empatia tarkoittaa minulle sitä, että muistamme politiikassa aina ihmisen. Se tarkoittaa kohtaamisia ja kuuntelemista: jokainen kuntalainen tai alueen asukas ansaitsee tulla kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. Me teemme päätöksiä heitä varten, ja palvelut on rakennettava ihminen keskiössä.
Haluan olla myös vastavoima oikeistopopulistiselle liikehdinnälle, jossa tutkittua tietoa, totuuspohjaista tiedonvälitystä, faktoja ja loogista ajattelua halveksutaan. Samalla myös empatiakyky on kadotettu ja se myös avoimesti myönnetään, kun valtaosa oikeistopopulistisesta politiikasta rakentuu vain viholliskuvien rakenteluun. Minä en näe ihmisiä lähtökohtaisesti vihollisina, sillä yhteisistä asioista päätetään juuri kaikkia ihmisiä varten.
Luontokatoa vastaan niitty kerrallaan
Luontokato on ilmastokatastrofiakin suurempi uhka ihmiskunnalle. Luontokato ei ole abstrakti ongelma, vaan se näkyy meilläkin: hyönteisiä on vähemmän, tiettyjä lintulajeja näkyy hyvin harvoin, siili ei rapistele pihalla. Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Avohakkuut ja puupellot ovat yleinen näky teiden varsilla. Lyhytjänteinen voitontavoittelu voi tulla kalliiksi, sillä ekosysteemien romahtaessa romahtaa myös talous. Ilman pölyttäjiä meillä ei ole satoa eikä ruokaa.
Pienetkin teot, kuten kaupungin viheralueiden muuttaminen niityiksi, pölyttäjien huomioiminen maankäytössä tai lähimetsien säilyttäminen virkistyskäytössä luonnontilaisina, voivat muodostaa merkittävän kokonaisuuden ihmisten ja eläinten kannalta. Rakentamista on suunnattava jo rakennetuille alueille ja luonnon monimuotoisuusohjelman huomioiminen koko organisaation kattavasti on olennaista. Lappeenrannan on oltava suunnannäyttäjä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja parantamisessa – GreenReality-puheet eivät saa olla vain viherpesua.
Mutta luonto ei ole vain suojelukohde – se on meille jokaiselle paikka hengittää, liikkua ja palautua. Se on olennainen osa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lappeenrannassa ihmisten tulee päästä nauttimaan luonnosta ilman autoa.
Lappeenrannasta kestävästi kasvava kulttuurikaupunki
Lappeenrannan on kasvettava – sekä väestöltään että taloudeltaan – jotta kaupunki voi kukoistaa myös tulevaisuudessa. Toimimme myös alueellisena veturin tuoden hyvää laajemminkin. Samalla kasvu on tehtävä kestävästi: ympäristöä ja ihmisten hyvinvointia kunnioittaen. Kasvu ei ole itseisarvo, vaan väline elinvoiman ja hyvän elämän rakentamiseen. Ja ihmiset tarvitsevat myös henkistä ravintoa.
Kulttuuri ei ole luksusta, se on olennainen osa ihmisyyttä. Kulttuuri luo yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja vetovoimaa. Haluan, että Lappeenranta profiloituu entistä vahvemmin kulttuurikaupunkina, jossa uskalletaan tehdä rohkeita ja uusia asioita, heijastuen laajemminkin tapaamme tehdä ja toteuttaa kaikkea. Tarvitsemme tilaa luovuudelle, uudenlaisille tapahtumille ja kaupunkikulttuurille, joka näkyy ja kuuluu koko kaupungissa.
Meidän on varmistettava, että kulttuurin tekeminen ja siitä nauttiminen on mahdollista matalalla kynnyksellä elämäntilanteesta riippumatta. Kun kulttuuri on aidosti kaikkien saavutettavissa, se vahvistaa osallisuutta ja elämänlaatua. Kulttuuri on myös voimavara hyvinvointialueella: kulttuurihyvinvointia voidaan hyödyntää ennaltaehkäisevänä ja kuntouttavana osana sosiaali- ja terveyspalveluja, lisäten arjen mielekkyyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rakennetaan yhdessä utelias, luova ja monipuolinen Lappeenranta, joka houkuttelee uusia ihmisiä ja antaa nykyisille asukkaille syitä jäädä ja viihtyä.
Asukkaat palveluiden ja päätöksenteon keskiöön
Kaupungin ja hyvinvointialueen tarjoamien palveluiden tulee tietenkin olla saavutettavia, oikea-aikaisia ja vaikuttavia. Mutta tämä ei yksin riitä. Myös päätöksenteon on oltava asukaslähtöistä ja demokraattista. Viranhaltijoiden on valmisteltava asiat siten, että vaaleilla valitut päättäjät kykenevät tekemään perusteltuja päätöksiä. Hyvinvointialueella aluevaltuuston ei tule olla pelkkä kumileimasin, vaan sen on otettava keskeiset linjat omiin käsiinsä ja kannettava niistä vastuuta.
Vaikka poliittiset päättäjät ovat tärkeässä roolissa välittämässä asukkaiden tahtoa, on asukkailla oltava suorempiakin vaikuttamismahdollisuuksia. Tämä edellyttää avoimuutta, aitoa kuulemista ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kuulemiset, kyselyt, osallistuva budjetointi ja kansalaisraadit ovat esimerkkejä keinoista, joilla päätöksentekoa voidaan kehittää aidosti osallistavaksi. Tärkeintä on, että palvelut kohdennetaan asukkaiden todellisiin tarpeisiin. Lisäksi on huolehdittava myös siitä, että vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ääni kuuluu päätöksenteossa.
Vahvimmin hyvinvointia rakennetaan keskittymällä entistä enemmän ennakoivaan työhön: lasten ja nuorten tukemiseen, mielenterveyspalveluihin sekä peruspalvelujen vahvistamiseen. Ongelmien ehkäisy ennalta on paitsi inhimillisesti oikein, myös taloudellisesti järkevää.
Teen työtä sen eteen, että asukkaiden ääni kuuluu arjessa, ei vain vaaleissa.