Kulttuuri ei ole vain elämyksiä ja tapahtumia, vaan se on osa kaupungin kudosta. Se rakentaa merkityksellisyyttä, tukee yhteisöllisyyttä ja tarjoaa tilaa luovuudelle. Siksi kulttuurilla on olennainen rooli siinä, millaiseksi Lappeenranta kasvaa ja muotoutuu.
Viime aikoina Lappeenrannassa on koettu myös huolestuttavia kehityskulkuja. LAB-ammattikorkeakoulun päätös lopettaa kuvataiteen koulutus Lappeenrannassa on iso menetys alueen taidekentälle. Päätös heikentää uusien ammattitaiteilijoiden juurtumista seudulle ja kaventaa paikallista kulttuurielämää pitkällä aikavälillä. Nyt tarvitaan toimia, joilla varmistetaan taiteen ja luovan työn jatkuvuus myös ilman koulutuksen fyysistä läsnäoloa. Olen mukana Taide kuuluu itään -kulttuurisitoumuksessa, jossa sitoudun edistämään taiteen ja kulttuurin asemaa Lappeenrannassa ja lähiseudulla. Lisäksi olen allekirjoittanut Sakset seis! -kulttuuriadressin.
Taide ja kulttuuri eivät ole vain kiva lisä kaupungin vetovoimaan, ne ovat täysin sen ytimessä. Ammattimaisen taiteen tekemiselle on oltava mahdollisuuksia myös täällä, ei vain harvoissa Suomen suurissa kaupungeissa. Kulttuuri tuo ihmisiä yhteen, tukee hyvinvointia ja vahvistaa Lappeenrannan omaa identiteettiä. Kulttuuriin on päästävä mukaan myös silloin, kun omat resurssit ovat rajalliset. Vähävaraisten on voitava nauttia kulttuurista yhtä lailla kuin muidenkin. Taloudellinen tilanne ei saa olla este osallistumiselle.
Mahdollisia toimenpiteitä Lappeenrannan taidekentän tukemiseksi voisivat olla esimerkiksi taiteilijaresidenssien perustaminen esimerkiksi linnoitukseen tai tyhjillään oleviin koulutiloihin sekä nuorille suunnatut työskentelytilat ja mentorointi. Matalan kynnyksen rahoitusmallit ja tilojen, kuten kirjastojen ja koulujen saatavuus tukisivat uusien toimijoiden esiinmarssia. Kaupunki voisi myös edistää alueellisen taideverkoston syntymistä ja neuvotella korkeakoulujen kanssa mahdollisuuksista taideopetuksen palauttamiseen pidemmällä aikavälillä. Lappeenranta voisi myös tilata enemmän julkista taidetta, kuten tilateoksia ja muraaleja, kaupunkitilaa piristämään.
Samaan aikaan kaupungissa toimii monia hienoja kulttuuritoimijoita, kuten Kulttuuritila Nuijamies, jonka toiminta on viime vuosina ollut vakavasti uhattuna talousvaikeuksien vuoksi. Sen ympärille on syntynyt vahva yhteisöllinen liike tilan ja toiminnan pelastamiseksi. Kulttuuritila Nuijamiehen menetys olisi merkittävä isku Lappeenrannan kulttuuriskenelle, sen kaltaisia monikäyttöisiä, yhteisölähtöisiä tiloja ei synny tyhjästä.
Lisäksi Lappeenrannasta löytyy muita ruohonjuuritason toimijoita ja yhdistyksiä, jotka pitävät yllä ala- ja vaihtoehtokulttuurin kenttää. Näiden työn tukeminen ei saa nojata pelkästään vapaaehtoisuuteen. Tarvitsemme selkeän strategian siitä, miten kulttuuritoiminta turvataan ja miten uusia aloitteita tuetaan, olipa kyse sitten esiintymispaikoista, tuotantoavustuksista tai tilojen käytettävyydestä.
Myös kulttuurihyvinvoinnin osalta tarvitaan konkreettisia askelia. Taidetta ja kulttuurisisältöjä on vietävä palvelutaloihin, neuvoloihin ja nuorten pariin, sinne missä ihmiset jo ovat. Hyvinvointialueella tätä voi tehdä yhteistyössä taiteilijoiden, yhdistysten ja hoiva-alan ammattilaisten kanssa.
Kulttuuri ei ole irrallinen saareke, vaan se voi toimia sillanrakentajana korkeakoulutuksen, teollisuuden ja uusien luovien alojen välillä. Lappeenrannan elinkeinorakennetta on monipuolistettava alueen talouden parantamiseksi, mutta elämää ei synny pelkästään korkean- ja vihreän teknologian työpaikoilla, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Kulttuuri- ja tapahtuma-ala eivät ole mitään hyväntekeväisyyttä ja nappikauppaa, vaan taloudelle tärkeää toimintaa ja isoja työllistäjiä. Lappeenrannalla on kaikki mahdollisuudet olla kulttuurin ja kestävän elinvoiman risteyskohdassa.
Kulttuuri kuuluu kaikille. Ja taide kuuluu itään.